Don’t you want it?

That was a question my first ever personal trainer asked me when my weight didn’t go down anymore.

Of course I do, I rushed to answer without actually thinking about it.

But, wait a minute, if I wanted it, if I really really really wanted it… (Damn you Spice Girls, stop playing in my head) then what was the problem?

I tell you what my problem was.

Is.

I am not dissatisfied enough with my weight and body in order to really really really want to lose weight. I mean sure there is a lot of pressure to look thin and to have a thigh gap coming from all sorts of media. Especially social media like Instagram. And becoming a “fitness blogger” doesn’t make that pressure any less pressing. But why should I strive to look like others if feeling healthy and good about myself is just enough for me?

Anyway, I lost five kilos with my personal trainer. Then, during the time my weight remained at a steady plateau for about four months, I hardly experienced any negative thoughts about myself.

I was so happy I fit into EU size 38 jeans – I forgot I still hadn’t reached my weight loss goal! Originally my goal was to lose ten kilos. Or even fifteen, I once said! That was basically the reason I got a personal trainer in the first place. I guess that is the main reason for a lot of people out there.

But in the process I realised the numbers didn’t matter. I am not competing in any sports where you should weight certain amount. Also, I am not striving to have an ideal BMI.

Consistent training and eating as healthy as I could were all I focused on. I noticed I was feeling better, I ate cleaner, I slept better and I had more energy during the day. Even after 2 pm at work, when I usually experienced some sort of food coma after lunch. So in the end, all these positive changes made me forget I had to lose weight.

At the moment I am still going strong with healthy eating and I can’t imagine a week without working out. Also I appreciate all the things I learned from my PT. However, sometimes you may be happy with reaching only half of your original goal. It is important to stop and reflect on what you have already achieved and when thinking about the next step – ask: “Do you really want it?”

Love,

Elina

—

Kuten niin monet muut, itsekin olen painiskellut painonpudotustavoitteiden kanssa.

Kun ensimmäisen kerran hankin PT:n, kerroin että tavoitteena on pudottaa 10 kg. Alussa paino alkoi putoamaan mukavasti ja olin siitä tosi innoissani. Kun painoni alkoi junnaamaan paikoillaan, hän kysyi mahdollista syytä asiaan enkä oikein osannut vastata siihen. Sitten hän kysyi:

Etkö halua sitä?

Totta kai haluan! vastasin silloin asiaa sen tarkemmin pohtimatta. Sehän oli minun tavoitteeni.

Mutta mikähän oli ongelmana, kun paino ei vaan enää pudonnut? Jonkin ajan päästä tajusin, että ehkä en halunnut sitä tarpeeksi.

Tajusin, että en ollut epätyytyväinen peilikuvaani, enkä olooni. Noudatin terveellistä ruokavaliota, treenasin säännöllisesti, voimani kasvoivat, sain lihasmassaa, jaksoin nostaa enemmän painoja, nukuin paremmin ja minulla oli enemmän energiaa. Oli vaan tosi hyvä olo!

Pudotin valmentajan avulla 5 kiloa, ja vaikka se oli vain puolet alkuperäisestä tavoitteestani, sillä oli niin suuri merkitys hyvinvointiini, etten kokenut, että minun oli PAKKO päästä siihen –10 kiloon. Söin sen verran kaloreita, että sain pidettyä yllä saavuttamani tuloksen. Olin onnellinen, että mahduin hyvin koon 38 farkkuihin, enkä ollut millään tavalla epävarma itsestäni.

Toki paineita painonpudotukseen tuli ihan joka suunnasta, erityisesti sosiaalisesta mediasta. Fitness-painotteiset tilit Instagramissa, #thighgap ja #transformationtuesday –kuvat asettivat melkoiset paineet pyrkiä samaan. Treeni- ja hyvinvointiblogin pitäminen asettaa sekin paineita olla hyvässä kunnossa ja timmi. Mutta mitäpä jos fyysinen ja henkinen hyvä olo onkin tarpeeksi? Mitä jos en pyrikään näyttämään yhtä hoikalta kuin muut, vaan pärjään ihan hyvin sellaisena kuin olen nyt? Toki jos jossain vaiheessa paino putoaa, niin antaa pudota. Mutta se ei tulisi olemaan big deal.

Olen nyt pitkään pitänyt kiinni siitä ajatuksesta, että kunhan voin hyvin fyysisesti ja henkisesti, minulla ei ole syytä laihtua. Rakastan terveellistä ruokaa ja treenaamista, jaksan hyvin töissä ja minulla on hyvä olo. Miksi sitten pitäisi kärvistellä sellaisen asian eteen, joka ei tee minusta yhtään sen onnellisempaa?

Tässä siis pohdittavaa, kun mietit seuraavia tavoitteitasi. Onko tavoitteesi tavoittelemisen arvoinen, tekeekö se sinusta onnellisemman vai onko tavoite kenties jonkun muun asettama tai jonkin ilmiön ajama? Pysähdy miettimään – haluatko sitä oikeasti?

– Elina