Kesä kunnossa kun on kesäkunnossa?

Ulkona on +30 astetta, aurinko porottaa taivaalla ja istun biksuissa omalla terassilla. Mietin, että pitäisikö lähteä rannalle, kun tekisi mieli pulahtaa mereen, vai jäisinkö nyt kuitenkin tänne. Ei viitsi mennä tuonne ihmisten ilmoille kun en tälläkään kertaa ole kesäkunnossa. Sitten havahdun: “mikä hemmetin kesäkunto?”

Blogikirjoitukset, lehtiotsikot, foorumit, meemit – joka tuutista tulee kesäkunto-aivopesua. Siitä kirjoitetaan niin paljon, että pidämme ilmiötä ihan normaalina ja tavoittelemisen arvoisena.

Ja onko se ihme? Näen jatkuvasti verkkovalmennusmainoksia, joiden avulla pääsee nopeasti kesäkuntoon. Lehtien kansissa komeilee edelleen aiheeseen liittyviä otsikoita:

“Näillä vinkeillä kesäkuntoon!”

“Kesäkuntoon neljässä viikossa.”

“Näin helposti pääset kesäkuntoon.”

Minun ei edes tarvitse lukea koko juttua, koska sisältö on vuodesta toiseen sama.

kesakunnossa_hoorayforsquats

Nämä otsikot ovat joka vuosi esillä, koska kesäkunto myy.  Ajatus siitä, että vain neljässä viikossa olet kesäkunnossa on paljon houkuttelevampi kuin ajatus pitkäjänteisesti toteutetusta elämäntapamuutoksesta. “Asiantuntijan” valmiiksi antamat 10 vinkkiä kesäkuntoon saavat homman näyttämään hyvinkin yksinkertaiselta ja helpolta. Ja yhtä helposti se lehti tarttuu kassalta mukaan eikä verkkovalmennuskaan ole hinnalla pilattu, jos kesäkropan saa vain 29 eurolla.

Tuntuu, että “kesäkunto” on hyvin pysyvä ilmiö. Tulihan sanasta “kesäkuntoon” jopa 491 000 hakutulosta Google-haussa ja hashtagilla #kesäkuntoon on yli 24 000 tägättyä kuvaa Instagramissa. Ja lisää tulee koko ajan.

Myönnän, vielä vuosi sitten käytin kyseistä hashtagia melko tiuhaan. Päätin lopettaa sen viljelyn koska kesäkuntoon pääseminen merkitsee minulle dieettiä, jossa kiellettyjen ruokien lista on pidempi kuin sallittujen. Se on tiukka neljän viikon treeniputki, jossa levolla ei ole merkitystä. Se on deadlinella varustettu projekti, jota tehdään tukka putkella. Sillä ei ole mitään tekemistä pysyvän muutoksen tai terveellisten elämäntapojen kanssa.

Tein koko kesäkuntotavoittelulle stopin, kun pysähdyin miettimään, mitä ainainen “kesäkropan” tavoittelu aiheutti. Minulle ilmiö aiheutti enimmäkseen stressiä ja epäonnistumisen tunteita. Lisäksi tuntui, että treeni- ja painonpudotusmotivaationi pyöri Suomen (hyvin lyhyen) kesän ympärillä, ei niinkään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ympärillä. Voin huonosti osan vuodesta jotta sain näyttää hyvältä kesäkuusta elokuuhun.

Usean vuoden ajan, aina pari kuukautta ennen kesän alkua kirjoitin itselleni ylös painonpudotustavoitteet ja aloin treenaamaan ja diettaamaan. Kun pääsin kesäkuntoon, en pysynyt siinä pitkään, vaan paino tuli bumerangina takaisin ja itseasiassa nousi hieman joka vuosi. Kiristämällä kesää varten pistin kroppani usein sekaisin, mistä johtuen paino tuli takaisin korkojen kera.

Tänä kesänä en keskity vaakalukemaan tai vatsamakkaroihin. Keskityn siihen, millä on oikeasti merkitystä, eli siihen, miten voisin olla kunnossa vuoden ympäri ja vielä seuraavat 50 vuotta. Miten paremman kesäkunnon sijaan voisin olla vaikkapa paremmassa juoksukunnossa.

Unohdetaan siis pliis ne neljän viikon tehokuurit ja aletaan rakentamaan sitä kuntoa loppuelämäksi. Who’s with me?

Elina

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s