Keräsin jonkin aikaa sitten kivan porukan kasaan ja suuntasimme Paavo Nurmi Keskukseen kuntoilijoille tarkoitettuihin Inbody-mittauksiin ja kuntotesteihin. Ennen sitä kävin myös verikokeissa saadakseni kokonaisvaltaisen kuvan tämän hetken tilanteesta.

Verikoe piti sisällään perusverenkuvan, kolesterolin ja verensokerin. Sain tulokset tosi nopeasti, 5 tunnin sisällä verikokeesta, ja kaikki arvoni olivat kuulemma erinomaiset, eli hyvin viitearvojen sisällä. Viime verikokeista oli vierähtänyt varmaankin kymmenisen vuotta aikaa, joten sain huokaista helpotuksesta, kun mm. kolesteroliarvot olivat pysyneet hyvinä.

Kuntotesteissä olen ollut viimeksi varmaankin vähän päälle parikymppisenä. Inbody-mittauksissa olen käynyt aina silloin tällöin, Inbody 720:lla vähän alle vuosi sitten, joten kauheasti yllätyksiä ei sen jälkeen ole tullut. Laitan blogiin pohdintoja Inbody-testistä hieman myöhemmin ja keskityn nyt ihmettelemään näitä kuntotestin tuloksia, eli sitä, että paperilla olenkin ihan rapakunnossa!

Kuntotestit Paavo Nurmi Keskuksessa

Ennen kuin mennään testin analyysiin, kerron millaiset kuntotestit oli kyseessä ja millaiset tulokset sieltä tuli.

Pyöräergometritesti

Kaksiosaiset testit koostuivat pyöräergometritestistä ja lihasvoimaosiosta. Pyöräergometritestihän on sellainen, että ensin siinä poljetaan 3-4 minuuttia tietyllä vastuksella, jonka jälkeen vastusta nostetaan ja poljetaan taas yhtä kauan, vastusta nostetaan taas ja niin edelleen. Samalla mitataan sykettä ja halutessaan myös verenpainetta.

Koin, että pöyräily olisi voinut mennä paremminkin, mutta suoritukseen vaikutti muutamakin asia. Koska kärsin sisäänhengitysvaikeudesta, en saa otettua tarpeeksi happea sisään ja hengitykseni vinkuu. En kuitenkaan tällä kertaa kokenut, että hapenotto olisi ollut hirveän vaikeaa, vaan polkemista vaikeuttivat hapottavat reidet. En rekisteröinyt sitä ohjetta, että 24 h ennen testiä pitäisi välttää raskasta liikuntaa ja kävin edellisenä iltana juoksulenkillä. Vaikka kroppani ei ollut mitenkään väsynyt, taisi reidet olla hieman eri mieltä, sillä ne alkoivat hapottaa aika nopeasti ja jouduin ”keskeyttämään” testin toivottua aikaisemmin.

Tämän testin perusteella oman maksimisykkeeni arvioksi tuli 179. En tiedä voiko se ihan täysin pitää paikkaansa, koska onhan sykkeeni ollut jossain treeneissä 190-200 välillä ja ihan hyvin on kulkenut. Mutta kuten minulle kerrottiin, se on laskennallinen arvio maksimisykkeestä, joten sillä mennään.

Lihasvoimatesti

Lihaskuntotestissä tehtiin kyykkyjä, vatsoja, selänojennuksia ja yhden käden pystypunnerruksia. Tarkoitus oli tehdä niin monta toistoa kuin mahdollista 30 sekunnin ajan, paitsi pystypunnerruksia piti tehdä niin monta kuin jaksoi pitämättä toistojen välissä taukoa.

Lihasvoimasta sain tosi hyvät tulokset. Yhden käden pystypunnerruksissa oikea käteni osoittautui vahvemmaksi ja sain tehtyä siinä muutaman ylöstyönnön enemmän kuin vasemmalla kädellä.

• Vatsat 30 sek: 21
• Selkä 30 sek: 25
• Kyykyt 30 sek: 31
• Pystypunnerrus oik. / vas. : 50 / 47

Selkäliikkeen koin hieman oudoksi, ja tuntui että siinä olisi mitattu selän vahvuuden sijaan nopeutta. En kokenut että selkäpenkki oli lihaskunnon mittaamiseen välttämättä paras ratkaisu, koska itse en ainakaan saanut selkään minkäänlaista tuntumaa ja koko homma meni aika heilumiseksi. Jos pitäisi jotain kehityspalautetta antaa, niin se olisi selkäliikkeen muuttaminen vaikkapa lattialla tehtävään selännostoon.

Sitten analyysiin!

Kolmekymppinen yli 40-vuotiaan kropassa

Kyllähän se vähän kolahti itsetuntoon, kun kuntotestin jälkeen fyysiseksi iäkseni määritettiin yli 40 vuotta. Tai tarkemmin sanottuna, kuntotasoni vastaa 40-44 vuotiaan naisen kuntotasoa ”keskitasoinen”. Omassa ikäryhmässäni kuntotasoni on ”välttävä” – mitäs ihmettä!

Ensinnäkin, en ollut ajatellutkaan miten paljon kuntotestin tuloksiin ja analyysiin vaikutti tämänhetkinen painoni. Tuloksissani luki, että jos olisin painanut vähemmän, olisi peruskuntoni tulos ollut välttävän sijaan keskitasoinen. Näin ollen myös tuo ”fyysinen ikäni” olisi ollut pienempi kuin nyt.

Toiseksi, en tiedä muista, mutta omalla kohdallani tuo vertailu yli 10 vuotta vanhempaan ikäryhmään ja heidän kuntotasoonsa ei ainakaan kannustanut yrittämään paremmin tai urheilemaan enemmän, vaan sillä oli jopa hieman lannistava vaikutus.

Mietin, että hetkinen! Olen kovemmassa kunnossa kuin 10 vuotta sitten: jaksan juosta pidempiä matkoja ja nostaa enemmän painoja! Tiedän, että hapenottokykyni on parempi nyt kuin silloin. Mitä se paino nyt vaikuttaa niin paljon siihen, millainen tulos käteeni lätkäistään? Eli aluksi olin asiasta hieman tuohtunut, mutta sitten päätin perustella sen itselleni järkevällä tavalla.

Ensinnäkin pyöräergometritestillä testataan kestävyyskuntoa, jonka määrittää maksimaalinen hapenottokyky eli VO2max. Pyöräergometritestistä saatu maksimihapenottokykytulos on arvio, joka näyttää arvioidun hapenkulutuksen millilitroina painokiloa kohti per minuutti (ml/kg/min). Joten, kuten kaavasta näkee, saatuun VO2max-arvioon vaikuttaa myös paino. Koska painan normaalijantteria enemmän (ja onhan minulla paljon sitä lihasmassaakin), tulee minulle huonompi tulos kuin jos painaisin vaikkapa 10 kiloa vähemmän.

Mutta näin se on, että kun omia arvoja verrataan viitearvoihin ja keskivertotuloksiin, on aina olemassa se vaara, että tulos ei miellytäkään. En kuitenkaan koe, että minun pitäisi alkaa laihduttaa, jotta saisin paremman tuloksen. Viihdyn hyvin kropassani ja koen, että kuntoni on aivan hyvä ja jopa parempi verrattuna aikaisempaan. Eli ei tässä muuta voi tehdä, kuin hyväksyä tulos ja jatkaa samaan malliin. Ja sitäpaitsi, lihaskuntoni on oikein hyvällä mallilla, joten ei tässä nyt mitään hätää ole.

Yksi asia, mistä aion ottaa opiksi (ja olen ottanutkin), on peruskuntoharjoittelun lisääminen. Koska tämän kuntotestin tuloksen perusteella sijoitun hapenottokykytaulukossa kohtaan ”harjoittelematon henkilö, joka hengästyy portaissa” (lähde), tulee minun lisätä peruskuntoa ja maksimaalista hapenottokykyä kehittävää pitkäkestoista kestävyysliikuntaa. Eli ei muuta kuin lisää reipasta kävelyä, juoksua, soutua ja pyöräilyä treenikalenteriin. Eikä niin, että neljä kertaa viikossa kovaa ja korkeasykkeistä treeniä.

Kaiken kaikkiaan, kuntotestit olivat hyvin mielenkiintoinen kokemus ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat tietää, missä oman kunnon suhteen mennään. Itse haluaisin käydä näissä testeissä uudestaan esimerkiksi puolen vuoden päästä ja katsoa, tuleeko peruskuntoharjoittelun lisäämisen jälkeen parempia tuloksia.

Oletko itse koskaan ollut kuntotesteissä? Luuletko, että saisit kuntotesteistä uutta potkua treenaamiseen ja kunnon kohottamiseen?

Kivoja reippailuhetkiä!

❤

Elina