Minusta koko lause ”Olet mitä syöt” on aika tyhmä. Jos niin on, niin itsehän koostun enimmäkseen vihanneksista, tofusta, pastasta, puurosta, marjoista ja tietenkin maapähkinävoista. Siitä crunchy-versiosta tietenkin. (Joo joo, tiedän että olet mitä syöt on vain vertauskuva).

Suomeenkin rantautuneesta fomaatista Olet mitä syöt voidaan olla monta mieltä. Osa on sitä mieltä, että ohjelma on positiivinen ja että shokkitaktiikoiden käyttäminen on toimiva tapa herätellä huonosti voiva ihminen kohti terveellisempää elämäntapaa. Osa taas on sitä mieltä, että koko formaatti on ihan kauhea.

Itse kuulun siihen jälkimmäiseen ryhmään, koska mielestäni paino-ongelmien, terveysongelmien ja toki myös sarjassa vahvasti läsnä olevan laihduttamisen viihteellistäminen ei millään tavalla palvele kansan tervettä suhtautumista omaan kehoon ja hyvinvointiin.

Minua häiritsee tässä ohjelmassa muutamakin pointti. Ensinnäkin, jos tarkoituksena on tehdä elämäntaparemontti, niin miksi se pitää tehdä laihduttamalla tosi paljon tosi lyhyessä ajassa? Riittääkö 8 viikon rykäisy muuttamaan syvään iskostuneet epäterveelliset elämäntavat ja kääntämään kelkka pysyvästi kohti terveellistä elämää?

Aika monelle äkkilaihdutus on tuonut nuo menetetyt kilot takaisin korkojen kera, joten en koe että se on mitenkään kestävä ratkaisu. Ottamalla pienempiä askeleita kohti terveellisempiä elämäntapoja on paljon toimivampi ratkaisu. Se, että löytää sen itselleen mieluisan tavan liikkua, lisää vihanneksia ruokavalioon, nukkuu enemmän ja syö vähemmän valmisruokia, on paljon järkevämmin toteutettu elämäntaparemontti. Lisäksi, siihen on helpompi sitoutua loppuelämäksi.

Toiseksi, kun ohjelmassa arvostellaan hyvin avoimesti toisen ulkonäköä ja ruokailutottumuksia, tulee fiilis että osallistujat syyllistetään kohti sitä elämäntapamuutosta, eikä niinkään kannusteta. Syyllistämisellä ei saavuteta pitkäaikaisia tuloksia, eikä se ainakaan paranna osallistujan suhdetta ruokaan tai omaan kehoonsa. Se, että maalaillaan kuvia aikaisesta kuolemasta, mieskunnon rapistumisesta ja kaiken maailman sairauksista voi toki toimia monelle potkuna takamukseen, mutta äkkiähän sellaiset unohtuvat, kun väsyneenä, ahdistuneena tai nälkäisenä näkee sipsipussin kaupan hyllyllä.

Kun mennään ääripäästä toiseen, eli lähdetään täysin epäterveellisistä elämäntavoista laihduttamaan ja treenaamaan toisen tekemillä ohjeilla, jää siitä puuttumaan se terve, itseopittu ja omaa kroppaa kuunteleva suhtautuminen ruokaan ja liikkumiseen. Siinä ei opi, että herkku silloin tällöin on ihan ok, vaan herkut joutuvat kiellettyjen ruokien listalle. Ja jossain vaiheessa sitä varmasti oppii vihaamaan purkkiin punnittua parsakaalia ja kanaa ja palaa helposti vanhoihin, lohtua tuoviin tottumuksiin.

Minua häiritsee ohjelmassa myös se, että ei pureuduta millään tavalla syvällisesti niihin ylipainoa aiheuttaviin syihin. Kun ohjelmaan osallistunut sanoo että hän syö, kun ahdistaa, niin miksei tarkastella sitä ahdistuksen syytä? Ei se ahdistuksen aiheuttaja siitä mihinkään häviä, vaikka arkeen lisätään liikunta ja paremmat eväät. Sitten kun sanotaan, että ei kiireiltä ehdi laittamaan parempaa ruokaa, niin miksei anneta niitä työkaluja kiireen selättämiseksi?

Toki ohjelmassa on hyviäkin hetkiä. On mahtavaa, että rapakunnossa oleville määrätään peruskuntoa kehittävää liikuntaa, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Se on hyvä, että painotetaan suunnitelmallisuutta ja ennakoimista tavoitteiden saavuttamisessa. Myös palautumisen ja unen tärkeyttä korostetaan. On hienoa, että viedään ihmiset oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja annetaan samalla positiivisia kokemuksia, vaikka ”nyt mennään rannalle, tässä sulle uimapuku” ei kauheasti vaihtoehtoja annakaan.

Ymmärrän toki että ohjelma on tehty viihteelliseksi, eli voi hyvinkin olla, että siinä ei näytetä ihan kaikkea. Ehkä Olet mitä syöt – ohjelman kulisseissa istutaan juttelemassa pitkään ravintoneuvojan kanssa tai käsitellään perusteellisesti syitä pakonomaiseen syömiseen terapeutin kanssa. Ehkä, ehkä ei. Me katsojat kuitenkin näemme vain osallistujan kahdeksanviikkoisen laihdutusmatkan Pippa Laukan valvomana ja hänen sanelemilla ohjeilla, ja lopuksi nähdään makeoverin saanut hoikempi tyyppi, joka on onnistunut saamaan kiloja pois. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?

Mitä mieltä itse olet tästä formaatista? 

❤

Elina