Tällä hetkellä vietetään vuoden pimeintä kuukautta. Vaikka marraskuussa on usein taipumusta alakuloisuuteen ja ankeiluun, olen koittanut keskittyä energiaa ja iloa tuoviin asioihin. Olen tietoisesti yrittänyt hymyillä enemmän ja olla ystävällinen muille. Ja joo, kuulen usein lauseen ”ei tarvi aina olla niin positiivinen” ja huomaan kyllä, kun itsellä on huono päivä, että toisen ihmisen iloisuus saattaa sillä hetkellä ärsyttää. Ja se on ihan normaalia, koska totta kai saa tuntea väsymystä, surua, turhautumista ja muita negatiivisia tunteita, ja myös näyttää niitä jos siltä tuntuu.

Mutta jos mikään ei paina mieltä, eikä ole vastoinkäymisiä, niin tällaisina ankeina ja pimeinä marraskuun päivinä ei menetä mitään, jos keskittyy olemaan tavallista positiivisempi. Olemalla itse positiivinen, saatat herättää muissakin ripauksen iloisuutta.

Jos totta puhutaan, en ole aina osannut olla positiivinen, vaan positiivisuutta on tarvinnut opetella ja harjoitella. Muiden ihmisten käyttäytyminen ja sanat ovat ennen vaikuttaneet minuun tosi paljon, ja joka kerta kun minua on katsottu omasta mielestäni pahasti tai minulle on oltu epäkohteliaita, olen ottanut sen tosi henkilökohtaisesti. Sitten olen itsekin raahustanut kylillä ihan hapannaamana ja mulkoillut ihmisiä bussissa tyyliin ”älä vaan tule mun viereen istumaan”. Tällaista on ollut ihan lapsesta asti pitkälle aikuisuuteen.

Ajan kanssa olen ymmärtänyt miten iso vaikutus omalla olemuksella ja käyttäytymisellä on toisiin ihmisiin. Enkä tarkoita pelkästään niitä ihmisiä, joiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa päivästä toiseen, vaan myös niitä, jotka kävelevät kadulla vastaan. Olen huomannut, että sillä on oikeasti väliä, moikkaatko pukkarissa toista kanssatreenaajaa, hymyiletkö sinulle vilkuttavalle taaperolle tai kiitätkö sinulle kaupan ovea auki pitävää herraa. Varsinkin näinä marraskuun harmaina ja sateisina päivinä tällaiset pienet positiiviset eleet piristävät muita ja saavat varmasti itsenkin hyvälle mielelle.

Yksi positiivisuutta levittävä tapa, jonka olen todennut toimivaksi, on kehuminen. Me suomalaiset olemme välillä huonoja kehumaan, emmekä ainakaan osaa suhtautua kehuihin rennosti. Yleensä kehun saaja joko nolostuu, hämmentyy tai vähättelee kehun syytä, vaikkei pitäisi. Mutta kehumisella voidaan usein osoittaa välittämistä ja arvostusta toista kohtaan, sekä kannustaa toista jatkamaan sitä, mitä hän tekee hyvin. Jos se ei saa positiiviselle päälle, niin ei sitten mikään.

Yksi asia, jonka ymmärtäminen on muokannut asenteitani muita ihmisiä kohtaan on ollut se, että kaikilla on omat ongelmansa. Jos ystävällisyyteesi ei vastattu, tai sinulle oltiin epäkohteliaita, ei se välttämättä ollut tahallista. Ihmiset ovat välillä niin uppoutuneita omiin ajatuksiinsa ja omiin ongelmiinsa, että toisten huomioon ottaminen ei vaan ole se prioriteetti. Ehkä se ”idiootti” yrittää selviytyä kauppareissusta ilman ahdistuskohtausta, ja se ”epäkohtelias homssu” on saanut nukuttua yöllä just ja just sen 2 tuntia. Ehkä se ”töykeä kahvilamyyjä” on juuri menettänyt jonkun läheisen ja selviytymiskeinona pystyttänyt kovan kuoren. Kun oivaltaa, että kohtaamasi negatiivisuus ei välttämättä ole tahallista eikä henkilökohtaista, muuttuu oma ajattelutapa huomattavasti positiivisemmaksi.

Mielestäni on aivan ihanaa ammentaa hyvää fiilistä ympärillä olevista ihmisistä, joten tekemäni muutokset kohti positiivisempaa elämää ovat liittyneet vuorovaikutukseen muiden kanssa ja vieraiden ihmisten kohtaamiseen. Ripaus ymmärtäväisyyttä, pilkahdus hymyä ja kaunis sana sinne tänne saavat jo paljon aikaan. Nyt kun ilma on kuin morsian, aurinko ei paista päivälläkään, ja kesää saa odottaa vielä yli puoli vuotta, voi pienikin positiivinen ele pelastaa toisen ja omankin päivän.

Millä teoilla sä tuot lisää positiivisuutta omaan tai muiden päivään?

❤

Elina