InBody-mittaus

Kirjoittelin jokin aikaa sitten kuntotestistä Paavo Nurmi Keskuksessa ja lupasin, että kirjoittelen fiiliksiä myös siellä tehdystä Inbody-mittauksesta. Pakko sanoa, että Inbody-mittaus aiheutti meidän porukassa enemmän pelkoa ja kauhua, kuin rankat kuntotestit. Ja ei ihmekään, koska Inbody-tulokset kertovat kaunistelematta, missä kondiksessa se oma kroppa oikein on.

Olen käynyt Inbodyssa säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2009 lähtien eli kohta 10 vuotta ja olen myös säilyttänyt melkein kaikki Inbody-tulokset kansiossa. En ole koskaan treenannut mitenkään tavoitteellisesti mutta on ollut ihan hauskaa vertailla tuloksia toisiinsa. Paino on jojoillut, lihasmassa on kasvanut ja rasvamassa on mennyt ylös ja alas. Eniten muutoksia on kuitenkin tapahtunut korvien välissä, enkä nykyään enää yritä pakkomielteisesti laihtua, kuten 10 vuotta sitten.

Tällä kertaa Inbody ei tarjonnut kauheasti yllätyksiä, toki yhdessä vuodessa oli ehtinyt tapahtua muutoksia. Enkä voi sanoa että parempaan suuntaan.

Siinä se nyt sitten on, mustaa valkoisella:

Olen ylipainoinen.

En ole koskaan mieltänyt itseäni ylipainoiseksi, vaikka vaaka on sellaista yrittänyt jo jonkin aikaa kertoa. Ei se ole sitä, ettäkö olisin kieltänyt asian, vaan enemmänkin sitä, että en ole kokenut olevani ylipainoinen. Ehkä olen tietämättäni ollut fatoreksia-tapaus, joka peiliin katsoessaan ei näe edessään ylipainoista naista. Näen toki ne pyöreämmät posket ja isomman vatsan kuin ennen, mutta koska olen vihdoin oppinut rakastamaan kehoani sellaisena kuin se on, en ole kokenut isompaa kokoani mitenkään negatiiviseksi. Päin vastoin, olen iloinen pyöreämmistä pakaroistani ja kasvaneesta kuppikoosta.

Yksi syy, miksi en ole mieltänyt itseäni ylipainoiseksi on termiin liittyvä negatiivinen mielleyhtymä. Enkä missään tapauksessa halua enää olla pitämättä kehostani tai olla sitä mieltä, että se ei kelpaa tällaisena. Silloin kun uutisten otsikoissa kirjoitetaan, että ylipainoisuus on kansanterveydellinen ongelma, on vaikeaa olla tuntematta riittämättömyyttä. Ja vaikka leipätekstissä myöhemmin tarkennetaan, että ei se ylipaino ole ongelman ydin, vaan se kehon rasvaprosentti, on vahinko jo ehtinyt tapahtua.

Kirjoitetaan, että ylipaino altistaa sairauksille ja sen lisäksi ylipainon yleistyessä myös laihdutuslääkkeiden ja dieettien suosio kasvaa. Tämä varmasti pitää paikkaansa näin yleistäen, mutta vaikka olen ylipainoinen, en pysty samaistumaan. Verikokeista saatujen erinomaisten tulosten perusteella, ja sen perusteella, millaiseksi oloni koen (eli mukavaksi), voin sanoa että en ainakaan itse kontribuoi näihin tutkimustuloksiin.

Tiedän, että Inbody-mittauksessa ylipainotuomio tulee myös niille, joilla on paljon lihasmassaa, ja itseasiassa näin se on osittain minunkin tapauksessa. Jos kehossani olisi 14 kg vähemmän lihasta, olisin varmaankin normaalipainoinen. Mutta spekuloinnit sikseen, on tässä vuosien varrella tullut isompien lihasten kaveriksi myös jonkin verran sitä rasvaa.

Muutama hauska fakta

Se on valitettavasti niin, että kehopositiivisista ajatuksistani ja hyvästä olostani huolimatta, mieleeni on alkanut hiipiä taas ikäviä ajatuksia ylipainosta. Ja nämä ikävät ajatukset koskevat omaa terveyttäni. Mutta ennen kuin käyn niiden kimppuun, ajattelin jakaa tässä muutaman hauskan numerofaktan kehonkoostumuksestani:

• Rasvaprosenttini on tällä hetkellä sama kuin mitä se oli vuoden 2011 alussa (eli noin 8 vuotta sitten). Mutta silloin painoin 13 kg vähemmän.
• Rasvatonta massaa minulle on tullut kahdeksassa vuodessa aika tarkkaan se 10 kg lisää. Pelkästään vuoden sisällä + 5 kg. Tällä hetkellä se on 55,5 kg ja siitä 25 kg on keskivartalossa.
• Puhdasta lihasmassaa on kehossani tällä hetkellä 31 kg.

Mitä pitää muuttaa?

No sitä viskeraalirasvan lukemaa. Tällä hetkellä viskeraalirasvani määrä on yli suositusten. Vuosien mittaan lukema on vaihdellut mutta silti pysynyt melko korkeana. Korkea viskeraalirasvalukema vaikuttaa negatiivisesti terveyteen ja voi altistaa mm. sydänsairauksille. Jaiks. Ja tämä on se seikka, josta olen eniten huolissani.

Inbody-laite määrittää viskeraalirasvan mittaamalla vatsaontelon leveimmästä kohdasta. Ylimääräinen rasva kertyy minulla suurimmaksi osaksi vatsaan ja tästä syystä vatsani usein pullottaakin. Ja hei miettikää, kun tuohon yhdistää vielä turvotuksen.

Se, mihin se ylimääräinen rasva kertyy, johtuu pitkälti hormoneista ja perintötekijöistä. Äidilläni on hyvin laihat jalat, eikä lainkaan pyllyä, mutta hyvin runsas keskivartalo. Oma kroppani on hieman sopusuhtaisempi, mutta perintötekijät selittävät, miksi olen alttiimpi varastoimaan rasvaa juurikin vatsan seudulle.

Sanotaan, että liikunta ja terveellinen ruoka auttavat pitämään sisäelinrasvan määrän pienenä, ja vaikka liikun paljon ja syön terveellisesti, silti sitä rasvaa kertyy sisäelinten ympärille. En tiedä kuinka paljon enemmän voisin liikuntaa enää harrastaa, joten jos haluan pienentää viskeraalirasvan määrää, tulisi minun syödä entistä terveellisemmin.

Ja valitettava fakta on se, että vaikka minulla on paljon lihasmassaa, niin ei se kumoa sitä viskeraalirasvan vaikutusta. Joten tähän on tartuttava!

Että tällaisia kuulumisia tällä kertaa! 

Käytkö sinä InBody-mittauksissa? Millaisia ajatuksia tulokset yleensä herättävät sinussa?

Tämä tyttö lähtee nyt Tampereelle syömään terveellisesti ja treenaamaan, joten ei muuta ku mukavaa viikonloppua!

❤

Elina