Viime viikonloppuna palloilin I love me -messuilla, joten päätin kertoa messufiiliksistä, kun ne ovat vielä tuoreena muistissa. Olen käynyt näillä messuilla jo muutamia vuosia, joten odotukset olivat tietenkin korkealla. Jostain syystä tänä vuonna ei tullut yhtään wow-hetkeä, enkä vienyt kotiin kuin muutaman korun, muutaman luonnonkosmetiikkatuotteen ja pari smoothieta. Kun viime vuonna messut tuli koluttua läpi niin hyvin, ei tälle vuodelle jäänyt kauheasti ihmeteltävää. 

Lauantaina oli edellisen vuoden tapaan ihan kauhea ryysis. Oli tukalaa olla, vaikka päällä oli hihaton paita. Päätin jättää repun ja kameran pressiin ja suunnata messualueelle sellaisella fiiliksellä, että nyt kattellaan ja tutustutaan alueeseen rauhassa. Sunnuntaina oli selkeästi paljon rennompaa, ja ehdin ottaa myös muutamia kuvia. Sunnuntaina jaksoin myös paremmin jutella muille ja olla paikalla loppuun asti.

Kuten moni muukin, huomasin, että tänä vuonna ei jaettu niin paljon ilmaisia näytteitä ja tarjoukset eivät olleet päätä huimaavia. Suurimman osan tuotteista saa Black Fridayn aikoihin paljon halvemmalla kuin messuilta, jos vaan jaksaa odottaa. Itselleni messut olivat siis enemmän tuotteisiin ja brändeihin tutustumista, kuin shoppailua varten.

Pysyin aika hyvin suunnitelmassa ja kävin niillä osastoilla, joissa alun perin halusinkin. Skechersin piste, josta oli tarkoitus katsoa itselleni uusia kenkiä, jätti vähän kylmäksi valikoiman puolesta, vaikka ihania myyjiä olikin paikalla. Olisi ollut kivaa kokeilla sellaisia malleja, jotka olisivat omaan tyyliin sopivia, mutta niitä ei valitettavasti ollut messuilla.

Shock Absorberin osastolla oli kivoja treeniliivivaihtoehtoja, mutta valitettavasti mitään ei tarttunut matkaan. Olisin halunnut löytää sellaiset kivat edestä vetskarilla suljettavat, mutta en löytänyt mieluisia. Leggoun osastolla oli tällä kertaa aika paljonkin sellaisia treenivaatteita, joita olisin halunnut kokeilla. Erityisesti yhdet treenitrikoot jäivät mieleen ja voisinkin tilailla ne kotiin kokeiltavaksi. Korujen ja asusteiden valikoima yllätti positiivisesti ja tuli itse asiassa ihan hirveä valinnanvaikeus, kun olisin halunnut ostaa niin monet ihanat korvikset. Onneksi pysyin lujana ja ostin vain yhdet.

Verrattuna viime vuoteen, en käynyt maistelemassa ihan kaikkea mahdollista, mitä tarjolla oli, vaan olin hieman valikoivampi. Lohilon pisteellä oli joitakin uutuusmakuja ja kävin maistamassa uutta juomaa ja jätskiä. Nick’sin pisteellä oli pakko maistaa itselleni uusia suklaamakuja, ja tietenkin myös Red-suklaan pisteellä (se kookoksen makuinen konvehti oli superhyvä!).

Crazy Cocon pisteellä oli tarjolla kookosvesien lisäksi uusia kombucha-juomia, jotka olivat tosi hyviä! Mietin, että olisin napannut muutamat mukaani sunnuntaina, mutta kun menin heidän osastolle, oli lempparimakuni jo loppu. Hitsiläinen! Ruohonjuuren osastolla oli muuten kanssa tosi hyvää kombuchaa – sellainen merkki kuin La Bros ja makuna vadelma-sitruuna. En kyllä jostain syystä tätäkään napannut mukaan.

Kosmetiikkaosastolla en tänä vuonna jaksanut ihan kauheasti pyöriä, ihan siitä syystä, että siellä oli niin kamala tungos, ettei mitään järkeä. Onneksi pääsin sunnuntaina iltapäivällä käymään rauhassa fiilistelemässä aluetta ja kävin moikkaamassa Laveran väkeä. Mukaan tarttui muutama Laveran uutuustuote, joista voisin kertoa kokemuksiani myöhemmin täällä blogissa.

Parin messupäivän aikana kävin kuuntelemassa ja katsomassa vain muutamia juttuja. Olisin varmasti käynyt katsomassa kaikki, mitä messutärppeihin laitoin, jos olisi ollut enemmän aikaa. Kävin mielenkiinnosta kuuntelemassa TFW vs CrossFit -keskustelua Areena-lavalla, mutta jäin kaipaamaan perushöpinän sijaan vähän sellaista leikkimielistä kilpailua osallistujien välillä. Muihin ohjelmanumeroihin ei lauantaina riittänyt keskittymiskyky.

Sunnuntaina tsekkasin Yvette x Martina -muotinäytöksen, jossa oli kyllä ihania vaatteita, mutta yllätyin, miten lyhyt koko esitys oli. Kävin kuuntelemassa myös Martinan Ravinto treenin pohjalla -esityksen, joka oli kiva, mutta ehkä suunnattu enemmän ihmisille, joilla on vaikeuksia hahmottaa ne hyvinvoinnin peruspalikat. Messujen huipennus oli varmaankin Wellnessmalli-finaali, jossa kisasi muutama tuttu kasvo. Show oli hienosti rakennettu ja viihdyttävä, ja oli hauskaa päästä seuraamaan sitä ihan lavan vierestä. Veikkasin kisan voittajan oikein ja voitto oli kyllä ansaittu – onnittelut siis Veera Könöselle. 

Kaiken kaikkiaan oli ihanat messut ja ehkä päällimmäisenä niistä jäi mieleen se hyvä fiilis ja kohtaamani ihmiset. Tällä kertaa menin paljon rohkeammin juttelemaan somesta tutuille tyypeille ja oli kivaa tutustua heihin ihan livenä. Se mikä yllätti positiivisesti oli se, että suurin osa oli juuri sellaisia, millaisen kuvan heistä olen somessa saanut. Halit ja terkut, tiedätte kyllä ketä ootte! ❤

Olitko sinä I love me -messuilla? Mikä oli sinulle messujen kohokohta?

❤

Elina