*Palvelu saatu: Turun Kiropraktiikka & Hyvinvointiklinikka

Minulla ei ollut minkäänlaisia kokemuksia kiropraktiikasta ennen kuin aloitin hoitamaan oikeaa rannettani yhdessä turkulaisen kiropraktikon *Jussi Järvisen kanssa. Kiropraktiikasta liikkuu paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen, joten ei tässä auttanut muu, kuin selvittää ihan itse, mitä kiropraktinen hoito pitää oikeasti sisällään ja onko se sopiva minulle.

Tässä postauksessa halusin tarttua muutamiin kiropraktiikkaan liittyviin ennakkoluuloihin. Kuten monet muutkin, olen usein kuullut, että kiropraktikot vain naksauttelevat niveliä ja tietenkin nähnyt kuvia siitä, miten he pistävät asiakkaansa ns. pakettiin. Niinpä valehtelisin, jos väittäisin, että rannekipujen alkaessa harkitsin ensimmäisenä kiropraktikolle menemistä.

Mielessä pyöri myös yksi Auta Antti! podcast-jakso, jossa hän kuvailee omia kokemuksiaan kiropraktiikasta New Yorkissa suurin piirtein näin: ”Käyn kolmena aamuna viikossa kiropraktikolla, joka on mun tietojen mukaan aivan huuhaata ja maksaa paljon. […] Sitten ne ruksauttaa mut siellä kuntoon.” Ja koska Antti Holma on minulle eräänlainen toteemieläin ja elämän guru, oli vaikeaa sivuuttaa hänen mielipiteensä ja lähteä itse tutkimaan, miten asian laita oikeasti on. Mutta lähdinpäs kuitenkin ja koostin tänne sen, mitä olen alasta tähän mennessä oppinut.

5 ennakkoluuloa kiropraktiikasta

Yksi kiropraktiikkaan liittyvä ennakkoluulo on se, että se ei toimi. Että se on humpuukia ja huuhaata. Omat kokemukseni kiropraktiikasta ovat vielä aika rajalliset, koska olen käynyt vasta muutamalla vastaanotolla, joten en voi vielä tässä vaiheessa sanoa toimiiko se vai ei. Mutta huuhaasta en kyllä puhuisi. Aivan kuten lääkärin vastaanotolla, kiropraktikon vastaanotolla haastatellaan asiakasta vaivaan liittyen sekä tutkitaan ongelma, ja saatujen tietojen perusteella tehdään hoitoarvio ja annetaan hoito-ohjeet. Kiropraktikot hoitavat erilaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja, esim. alaselkäkipua, polvikipuja, jänneperäisiä vaivoja ja erilaisia urheiluvammoja, mutta kiropraktisesta hoidosta on osoitettu olevan hyötyä myös niskaperäiseen päänsärkyyn ja huimaukseen. Vaikka hoitomuotona käytetäänkin usein käsin tehtyä manipulaatiohoitoa tai manuaaliterapiaa, on se vain osa suurempaa hoitokokonaisuutta. Kiropraktiikassa pyritään edistämään asiakkaan terveyttä kokonaisvaltaisesti, niinpä hoitokäynneillä annetut hoito-ohjeet ja kotiharjoitteet voivat ulottua paljon laajemmalle asiakkaan elämäntapoihin, stressinhallintaan ja palautumiseen. Näyttää siltä, että kiropraktikot ovat kanssani samaa mieltä ainakin siitä, että ihminen on kokonaisuus. Ja se on humpuukista kaukana. 🙂

Toinen ennakkoluulo, mihin itse olen törmännyt, on se, että kiropraktinen hoito sattuu. Muutaman hoitokäynnin jälkeen tähän löytyy omakohtaisia kokemuksia: ei, se ei satu. Urheiluhieronta, jossa käyn kerran kuukaudessa, sattuu ja joskus tosi paljon, joten sanoisin että kipupelkoisille kiropraktinen hoito on varmasti parempi valinta. Tosin olen tässä hoitoni aikana oppinut uutta kivusta ja siitä, että se on hyvin subjektiivinen kokemus, eli jokainen kokee kivun omalla tavallaan. Jotkut saattavat kokea kipua, kun kiropraktikko tekee vaikkapa venyttäviä liikkeitä, kun taas toiset eivät tunne mitään.

Kolmas ennakkoluulo liittyy siihen, että muutama käynti kiropraktikolla riittää pääsemään eroon kivusta. Usein ajatellaan, että kiropraktikko naksauttaa ensimmäisellä hoitokäynnillä kaiken paikoilleen ja sitten voikin tallustella kivutta menemään kohti uusia haasteita. Tällaisia tarinoita olen itsekin lukenut muutamia. No asiahan ei ole niin yksinkertainen, ja se kuinka pitkän hoitojakson kukin tarvitsee, on täysin yksilöllistä. Esimerkiksi itselläni on tavoitteena helpottaa rannekipua ja lisätä toimintakykyä niin, että jossain vaiheessa se kipu joko häviää kokonaan tai se on pienempi ja paremmin handlattavissa. Rannekipuni ei tule häviämään yhdellä hieronnalla tai naksauttelulla, vaan toimintakyvyn parantaminen on prosessi, joka voi kestää kauan ja jonka etenemisestä olen itse myös vastuussa.

Neljäs ennakkoluulo liittyy ajatukseen siitä, että kiropraktikot eivät saisi hoitaa kiputiloja, koska eivät ole lääkäreitä. Tämä liittynee siihen, että kiropraktiikka on hoitomuotona melko tuntematon Suomessa ja siihen, että Suomessa ei pysty opiskelemaan kiropraktikoksi, vaan koulutus pitää hankkia muualta Euroopasta. Kiropraktikoksi päästäkseen on kuitenkin käytävä viisivuotinen yliopistokoulutus, joka tarjoaa laajan tietämyksen ihmisen fysiologiasta ja käytännön kokemusta ihmisen kehosta ja sen kuntouttamisesta. Myös kiropraktikkoni Jussi Järvinen on saanut koulutuksensa University of South Wales -yliopistossa ja valmistunut sieltä vuonna 2018. Nykyään kiropraktikon ammattinimike on suojattu ja titteliä saa käyttää ainoastaan Valviran hyväksymä ammattilainen.

Viides ennakkoluulo on se, että kiropraktinen hoito, esim. naksauttelu on hyödytöntä ja jopa vaarallista. Se on selvää, että eri kiropraktikoilla on erilaiset taidot eri tavalla hallussa, esimerkiksi nikamakäsittely- eli manipulaatiotekniikat voivat vaihdella tekijän mukaan. Kiropraktiikan on kuitenkin osoitettu olevan turvallinen hoitomuoto, johon myös osa Suomen lääkäreistä ovat perehtyneet. On toki hyvä kartoittaa, kuka ammattilainen sopisi parhaiten hoitamaan niitä omia kipualueita ja myös kuunnella puskaradiota sekä suosituksia. Ja mitä tulee tuohon naksautteluun, niksautteluun ja raksautteluun, niin sen tarkoitus on yksinkertaisesti lisätä nivelten liikkuvuutta ja helpottaa kipuja, ja siitä on osoitettu olevan apua mm. alaselän akuutteihin ja kroonisiin vaivoihin. 

Tällainen infopläjäys kiropraktiikasta tänään! Jos tykkäsit postauksesta tai mieltä jäi askarruttamaan jokin, niin jätä kommenttia alle! Jaa toki myös omia kokemuksiasi kiropraktiikasta, mikäli sellaisia on!

Jos asut Turussa ja kaipaat jeesiä kivun kanssa, niin tsekkaa ihmeessä Turun Kiropraktiikka & Hyvinvointiklinikka sekä kiropraktikko Jussi Järvisen kotisivut.

Tajusin muuten, että en ole ihan kauheasti avannut tänne sitä, mikä rannettani vaivaa, joten voisin tehdä siitä myöhemmin ihan oman postauksen. Tähän loppuun pieni kevennys eli vanha kunnon meemi.

Mukavaa torstaita!

❤

Elina