Tuntuu, että varsinkin vuodenvaihteessa hyvin monella on iso tarve löytää jonkinlainen inspiraatio, tehdä unelmakarttoja, kirjoittaa ylös tavoitteitaan joka elämän osa-alueista, etsiä päiviinsä merkitystä korttipakoista ja mennä kohti niitä omia unelmia one way or another.

Tämä ilmiö tai trendi on hyvin esillä varsinkin somessa, ja se sai minut pohtimaan, mistä tuo tarve kumpuaa? Onko se sitä omaa sisäistä motivaatiota löytää elämälleen joku tietty suunta, kun on vaan niin hukassa, vai onko se muiden antama kuva, että ilman inspistä, jatkuvaa motia, unelmia ja tavoitteita elämä on vaan.. blaah?

Tulee fiilis, että jos ei jatkuvasti etsi sitä omaa juttuaan, jos kiikarissa ei ole vaikkapa sitä unelmaduunia (tai duunittomuutta), jos ei pyri kohti tietyn tavoitteen saavuttamista, niin elämä on tylsää, mitään ei tapahdu eikä sillä, mitä tekee just sillä hetkellä, ole merkitystä. Melkoiset somepaineet tästäkin tulee.

Onneksi samalla somessa näkyy ”läsnä olemisen” ja ”itsensä ääreen pysähtymisen” trendi joka tuo tähän jatkuvaan grindaamiseen edes hitusen tasapainoa. Tosin nuokin ilmaukset ovat jo ylikulutettuja ja siitä syystä myös yliärsyttäviä. Eikö sitä voi kutsua ihan vaan olemiseksi?

Vaikka kaikella tällä unelma- ja tavoitepöhinällä pyritään lisäämään sitä omaa hyvinvointiaan ja tyytyväisyyttä elämään, ja toki myös jakaa muille omaa viisauttaan, että millä tavalla ne unelmat voisi saavuttaa, tuntuu tuo ilmiö kuitenkin elävän irrallisena pelkästään somen puolella.

Ei kukaan, painotan EI KUKAAN esim. tuttavapiiristäni a) puhu noin irl, b) ole jatkuvasti jahtaamassa unelmiaan c) ole pysähtymässä itsensä äärelle. Tai jos tekee, niin tekee sen ilman, että kuuluttaa siitä someen. Vähän niin kuin silent assassin, jonka yhtäkkiä huomaat olevan oman menestyvän yrityksen CEO ja living large siinä samalla kun sä oot viimeisen vuoden ajan jakanut sosiaaliseen mediaan vinkkejä, miten tehdä parempi IG-feed.

Älä ymmärrä väärin, musta on pelkästään hyvä, että yrittää löytää elämässään sen jutun, mistä oikeasti nauttii ja mitä haluaa vaikkapa työkseen tehdä. On hyvä olla tavoitteita. Joskus niihin pääsemiseksi tarvitaan harjoituksia, ja motivaationa voivat ihan hyvin toimia vaikuttajien inspiroivat, vaikkakin itsestäänselvät motivaatiolauseet tai voimasanat korttipakasta tai vaikkapa jonkun kuuluisan ihmisen quote, joka puhuttelee syvästi. You do what you do. Mutta kannattaako siitä nyt tehdä niin isoa juttua itselleen tai muille? Varsinkin somessa ja varsinkin jos sinulla on tuhansia seuraajia, jotka kokevat, että heidänkin pitäisi tehdä niin. Koska ei tarvi.

Joskus sitä elämää kannattaa vaan elää, ja joskus on hyvä vaan olla, ilman että sugarcoattaa jokaisen hetken jollain trendisanalla. (Tässä vaiheessa pahoittelut anglismeista, mutta saisko suomen kieleen yhtä paljon merkitystä omaavia sanoja kiitos?) Noniin.

Älä siis ota paineita siitä, että joku tyyppi, jota seuraat somessa, on suunnitellut tulevan vuoden tavoitteet ja toimenpiteet yksityiskohtineen kaikkineen. Esimerkiksi sellainen, joka on ottanut tavoitteeksi olla ostamatta mitään seuraavaan vuosikymmeneen / meditoida joka aamu / vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteet ja pesuaineet vegaanisiksi / vetää joka päivä kortin enkelikorttipakasta / pysähtyä erilaisten asioiden äärelle. Anna heidän tehdä sitä omaa juttuaan, oli se sitten kuinka ärsyttävää tai paineita herättävä. Se, mitä sä teet tai et tee elämälläsi, on ihan yhtä jees ja se riittää.

Tähän loppuun vielä pehmeä lasku ja terkut kaikille oman elämänsä someguruille – tämä postaus ei ollut mitään teitä vastaan, vaan ihan oma somepaineen ja -ärsytyksen laukaisema rant aiheesta unelmat ja tavoitteet. Eli siis pusut ja rispektit efforteista tuoda kaikille lisää inspiraatiota päivään! ♥️

Elina