Viime vuoden lopussa lupasin itselleni, että 2022 puhallan taas eloa blogiini, koska muistin, miten paljon aikoinaan nautin tänne kirjoittamisesta.

En oikein tiennyt, mitä kirjoittaisin pitkän hiljaiselon jälkeen – osa teistä on ehkä seurannut mun elämää Instagramissa, kun taas satunnaiselle lukijalle pitäisi varmaan selostaa tarkemmin, kuka olen, mitä teen ja miksi olen nyt siinä pisteessä, missä olen. Hieman taustaa voi toki lukea tästä: Vuosi 2020, loppuun palaminen ja tavoitteet sekä tästä: Omasta ajasta ja nuukuudesta.

Päätin, että helpointa on kertoa kuulumiset kuluneen vuoden aikana eniten elämääni vaikuttaneiden asioiden näkökulmasta. Siitä voisi sitten luontevasti jatkaa muiden aiheiden parissa.

Olenko toipunut uupumuksesta?

Ylempänä linkkaamani julkaisut olen kirjoittanut 2020-2021 vaihteessa sairaslomalla, kun sain jostain ihmeellisen energiaboostin ja uskoin, että toivun uupumuksestani muutamassa kuukaudessa. Kävi kuitenkin niin, että sain kaupan päälle vielä masennusdiagnoosin, palasin töihin vasta helmikuun puolessavälissä 60% työajalla ja siirryin 100% työaikaan vasta saman vuoden marraskuussa.

En lukenut vuoden 2021 aikana yhtäkään kirjaa, koska en pystynyt. Enkä elvyttänyt ompelu-, soitto- tai maalausharrastuksiani. Kuuntelin vaan paljon äänikirjoja (enimmäkseen uupumuksesta), katsoin Youtubea ja kriiseilin siitä, että miksi en vieläkään jaksa työtä tai arkea.

Nyt reilu vuosi sen jälkeen kun sairastuin, en sano että olisin täysin toipunut, mutta koen olevani ihan kunnossa ja jaksamiseni on paljon parempaa kuin ennen. Jos sinua kiinnostaa, miltä tuntui olla uupunut ja millaista hoitoa sain, niin juttelen näistä ja muista uupumusjutuista Jumppapodin Burn Out -jaksossa nro 27.

No entä se masennus?

Masennusdiagnoosi oli itselle kova paikka, sillä myös äitini sairastaa masennusta. Asian hyväksymisessä auttoi se, että olin hyvin avoin asian suhteen niin somessa kuin arjessakin ja sain paljon tukea. Sain masennukseen apua työterveydestä, eli pääsin juttelemaan työterveyspsykologin kanssa ja sain toimivan lääkityksen, josta on tarkoitus nyt pikkuhiljaa luopua.

Masennus ja lääkitys vaikutti moneen asiaan elämässä, kuten parisuhteeseen, treenaamiseen, motivaatioon ja painoon. Ja näiden tilanne on nyt paljon parempi kuin vuosi sitten. Masennus opetti asettamaan rajoja, kuuntelemaan mieltä ja kroppaa ja asettamaan se oma hyvinvointi prioriteetiksi. Jollain tapaa masennus toimi minulle katalysaattorina itseni arvostamiselle ja rakastamiselle.

Valokuvaaja Anni Savolainen teki oppilastyönään valokuvausprojektin, joka kantaa nimeä Depression Portraits ja sain kunnian olla siinä mukana. Tarkoituksena oli antaa masennukselle kasvot, nimittäin jokainen masennuskokemus ja -tarina on erilainen, eikä masennus usein näy ulospäin. Alla on muutama valokuva meidän kuvaussessiosta ja tästä pääset katsomaan muita projektin potrettikuvia.

Mitä teen tällä hetkellä?

Kriiseily töissä jaksamisesta ja ylipäätään jaksamisen ja motivaation puute johti loppujen lopuksi siihen, että vuoden 2021 päätteeksi irtisanouduin työstäni. Tuon vuoden aikana olin jo alkanut unelmoida oman yritykseni perustamisesta ja vaikka järki sanoi, että tuttu ja turvallinen työ oli varmempi ratkaisu ja että yrittäjänä olisi riski uupua uudestaan, päätin kuunnella sydäntäni.

Irtisanoutumisen jälkeen olen oikeastaan vaan suunnittelut tulevaa yritystäni, osallistunut yrittäjyysinfoihin, kouluttautunut lisää ja yrittänyt huolehtia itsestäni ja terveydestäni paremmin. Uskon, että huhti-toukokuussa minulla on jo ikioma, oikea yritys!

Tällä hetkellä rakennan arkeeni uusia toimivia rutiineja, joihin kuuluu mm. riittävä yöuni, treeni, kehonhuolto, ulkoilu ja opiskelu. Yritän mahduttaa viikkooni myös hetkiä, joina en tekisi yhtään mitään (sillä joutilaisuus on se, mikä vähentää stressiä, ruokkii mielikuvitusta ja synnyttää uusia ideoita), mikä on kyllä osoittautunut erittäin vaikeaksi. Treenit ovat viime aikoina sujuneet hyvin ja treenikuulumisista ajattelinkin kirjoittaa ihan erillisen postauksen, joten pysy kuulolla!

Kiitos, että luit tähän asti ja halusin vielä lisätä, että onpa kiva palata bloggaamisen pariin. Toivottavasti pysyt menossa mukana!

❤

Elina